Nysväämistä

Tilasin pussillisen nahkoja äiteeltä ja sellaisen sain. Joku tosi hyvä idea mulla oli, mitä niistä olis ehdottomasti koitettava. Nimenomaan Oli, kun ei ole enää. Uusiahan syntyy kokoajan tietenkin, ettei kyllä tylsää ole niidenkään kanssa. Näistä varmasti tulee siis vielä lisää askarreltua, tossa on pöydällä kuvaamatta muutama juttu. Mutta yhden kukan sain koneelle

Eli harmaata nahkaa ja muutama helmi. Kaikki osat olisin voinu tajuta piirtää nurjalle puolelle niin ei muste näkyisi terälehdissä, mutta ei sitä kaikkea voi ajatella ku innolla tekee. Kovasti haaveilin tuosta sormusta mutta valmiina iski todellisuus, eli se että kukka on melkeen 2 senttiä korkea ja tietenkin siinä on suippo pohja. Onneksi sopiva lahjottava löyty töistä ja kukka pääsi yhden blondin nutturaa koristamaan. Taakse jätin ompelulangat roikkumaan silloin ku käyttöä en vielä keksiny ja niistä se oli helppo solmia hiuksiin.

Joka tapauksessa ihan nätti siitä tuli ja ilmeisesti käyttö kelpoinen, joten ensimmäiseksi testikappaleeksi harvinaisen onnistunut.

Vauvalle peitto.

Valmiina toinen peitto novitan Veera langasta. Ja mähän ajattelin, että niistä tulee vain yksi, mutta nyt on toinenkin ja lankaakin vielä jäi... Haittaakse? Ensimmäinen meni siis jo nimijuhlassa lahjaksi kummipojalle ja tämä menee ihan ristiäisissä seuraavalle kummipojalle :) 

En oikein saanut tästä kivaa kuvaa kun ei jaksanut pihalle lähtee ähertää. Yllä olevassa kuvassa värit on tosi lähellä oikeeta sentään. Mutta eihän tämäkään voinu mennä kuten ajattelin... Tein ensin yhden ison neliön ja sitten työ jäi. Tein sitten toisten ison puoleen väliin ja taas tuli muuta tekemistä väliin, mutta kun vihdoin aattelin tehdä peiton valmiiksi niin päässä löi tyhjää suunnitelman ja virkkuukoukun koon suhteen. Jatkoin palaa väärällä koukulla, purin ja tein loppuun liian pienellä= toisessa on kierroksia enemmän kuin toisessa. 

Sitten aattelin, että teen vielä kaksi ja yhdistän ne neliöksi. Nöyp. Piti alkaa vääntämään pienempiä neliöitä, jotka alko tökkimään kolmannen jälkeen (niitä tuli kuitenkin kahdeksan). Joten eihän se yhdistäminenkään menny kuten aattelin, sitäkin piti testata muutamaan otteeseen. Reunan tein kuitenkin purkamatta, vaikka siitä tuli kaikken muuta kuin siisti... Murh!

Joka tapauksessa, nyt se on kasassa ja valmiina uuteen kotiin! Ainakin melkeen, kuvien ottamisen jälkeen keksin kostuttaa sen vielä kerran kunnolla ja nyt se makoilee kylppärin lattialla. Saas nähdä kuinka käy, mutta pakettiin sen laitan kuitenkin. Sinne on menossa myös kuvakehys (varasin sen lahjalistalta taas ajoissa) ja ainakin yksi toinenkin peitto. Toisesta peitosta ei ole kuvaa, mutta niitä tuli oikeesti kaksi koska pala oli iso ja on se toinenkin poikanen lahjottavissa vaikka ihan muuten vaan. Joten voi olla, että kuvaa tulee jälkijunassa.

Shoppailua!

Ihanata. Meillä on uus kiva kamera, ja koska kävin shoppailemassa Tallinnan puolelle niin tuliaisista oli saatava kuvia. Ensin tosin otin ne vanhalla pokkarilla, mutta liilat muuttu sinisiksi. No ongelmittahan tämäkään ei onnistunu, koska tietokone ja kamera ei suostunu juttelemaan keskenään ja kuvat sain vasta eilen koneelle (ja siitäkin kiitos mun atk tuelle).

 

No eniveis, käytiin karnaluksissa:

 

10 kerää Regia point:ia. Ihanat värit! Tosin en tajunnu, miks otin liilaa vaan yhden, mutta oranssia kaksi? Oranssi kun ei kuulu omiin lemppareihin... Joka tapauksessa, nämä ku muuttavat muotoaan niin kodit löytyy kaikille. Visioin jo kaupassa raitaa, kuplaa ja kirjoneuleita. 

Sitten otin 10 kerää Madametricoten Alminaa, nämä on puuvillaa ja virkkaukseen ajattelin. Tarkemmin sanottuna katoin värejä vähän sen mukaan, että näistä saisi monta kivaa elukkaa :)  Ja toi monivärinen oli vaan niin pirtee, saahan siitä vaikka toistaiseksi tuntemattoman örkin.

 

Ja sitten otin paketillisen Madametricoten Sweet Babya. Unelman pehmonen ja kutittamaton. Lankaa täytyy vähän testailla ennen kun siitä mitään isompaa uskoltaa tehdä. Domino peitto olis esimerkiks aika pähee, mutta jos kestää nyppyyntymättä niin takki olis ihana... No sen näkee sitten joskus ja mitä luultavimmin suunnitelmat muuttuu pariin kertaan ennen valmista.

Sitten käytiin karnaluksin jälkeen isomman tien toisella puolella pienessä lankakaupassa, jonka nimeä en muista:

 

Herkullisen väriset delight tarttu mukaan. Olis voinu ottaa hyllyt tyhjiksi... Matkaseuralle sanoinki, että voisin sellasen kaupan haluta, saattaisin viihtyä tosi hyvin töissä :D Mutta sitten tuli muistutus, että söisin kuormasta kuitenkin. Näinhän siinä kävis.

Nää ihanat villavyyhdit löyty sadamarketin yläkerrasta. Ja värit on just eikä melkeen kuten kuvassa, ihanat. Huivimallia oon jo vähän kattellut, toisesta vois kaveriks tehdä vaikka pipan ja lapaset. Saas nähdä kauanko näitä vaan hipelöin ja nuuhkin, raaskinko ottaa puikoille.

 

Näiden ihanien ja herkullisten juttujen lisäksi matkalaukusta löyty yhdet bambu puikot taas ja muutamat turvasilmät ja nenät, eli ostosten suhteen mitä onnistunein reissu! Ja mutkiahan oli vähän tälläkin matkalla, mutta ei ne onneksi kotiin asti tullu :)

Mitään ku ei saa tehtyä.

Ideoita olis kaikkeen tekemiseen, mutta jotenki mitään oikeeta ei saa alotettua. muka. Todellisuudessa käy niin, että mietin ja suunnittelen kaikkea kivaa itselleni, ja samalla teen jotain ihan muuta. Kuten sukkia. Pieniä sellaisia.

Ekana junasukat, sitten koot 22, 25, 27 ja 27 (vikat esitelty aiemmin jo).

Omassa lähipiirissä ei ole sopivia jalkoja näille vielä hetkeen, joten tuli neulottua koska..öö..oli jämiä ja mitään fiksua ei voinu tehdä. Junasukat on jotain ohutta outoa, loput on 7 veikkaa tai jotain saman paksusta. Kaikki kutitti kaulaa vasten, ni kaippa niissä kaikissa on villaa :D

Jossain välissä tuli koitettua sitä pilvi kuviota, ihan muuten vaan kun se on hauska. Kirjoneule ei oo mun juttu, mutta ihan käyttökelpoiselta hattu vaikuttaa. Tämäkin jostain sukkalanka jämistä kyhätty.

Sitten kolistelin keittiössä tän verran:

118 sytykeruusua keittelin. Kuvassa ei siis kaikkia, mutta keko kuitenkin. Kynttilöiden loppuja näihin meni noin 2 persikan puolikas purkillista sulana, eli aika paljon. Moneen kertaan sai laittaa lisää jämiä ja sen takia nää onki erivärisiä keskenään. Näitä tulee koottua aina välillä ku nököttää sohvan kulmalla ja kutimet ei osu käteen. Ja melko huomaamatta oli taas kassillinen uitettavaksi. Nämä meni kaikki äiteelle, kai se aikoo lahjoa naapurustoa ja kavereita taas.

Katotaan jos seuraavaksi olis jotain blingbling karvasta oranssia esiteltävänä.

Sairas tuvalla

Plääh. Ensin sairastu koiruus ja nyt kun se alkaa voida paremmin, ilmoitti ukko ettei voi hyvin. Kello on karvaa vailla 14 ja kumpikin kuorsaa minkä ehtivät. No onneksi nysvääjällä ei tule tylsää vapaa päivää silti, tuhoan jämälankoja väärän kokoisiin villasukkiin vaikka pipo pitäisi tehdä (tietenkin sen edellisen voisi etsiä, mutta haluan joka tapauksessa uuden..) Logiikka tämäki. 

Mutta sitten aiheeseen, jouluun. Sain nimittäin joululahjaksi 9 vuotiaalta veikalta hänen ihan itse tekemän neulahuovutetun kilpikonnan.

Se on ihana ja se on mulle tehty!  Tyypillä on hännästä kunon päähän mittaa 11.5 senttiä, eli justiinsa sopivan kokonen ihan vaan hengaamaan kirjahyllyssä. On mulla eritaitava veikka <3 Ja ahkera, koska se teki sujautti joululahja pusseihin tosi monta pakettia. Et vähän oon ehkä kade, en saanu tehtyä paljoa mitään..

Ja sitten se tylsyys mitä itse oon saanu aikaseks: väärän kokoset sukat jämistä.

 En oikee ymmärrä tätä touhua. Nää on kokoa 27 eikä mun tutuilla kellään oo sen kokosta jalkaa, saatikka kokoa 22 jotka tein aiemmin. Toisaalta, jämistä ei oikein saa ku tälläsiä hassun kokosia. Näihin tikutin sinisellä niin kauan että loppu ja harmaan kanssa joutu vähän jännittää että riittääkö, jätin kärkikavennuksista yhden välikierroksen pois ja lankaa jäi päättelyyn 16 senttiä per sukka eli ihan hyvin kuitenki.

Ja niin päätin ryhdistäytyä tälläkin rintamalla. Teen aiemmin postattujen lapasten alle toiset niin pitäis tareta ja toisen pipon. Sitten joskus.. Koska kuinkas sitten kävikään? Oon näköjään viime yönä alottanu taas yhdet pienet sukat ku valvotti tuo täyskuu. 

Neuloosissa oleva kuuhullu, eli koko perhe sairastaa ainakin jotaki.

Sukkaa pukkaa, vihdoin!

Kutasin sukat tumman vihreestä seiska veikasta ja vanhasta nostalgiasta 3mm puikoilla (alotin 2,5mm ajattelematta ja varsi olisi ollu sopivan kokonen lapaseen). Tai no "kutasin, tosta noin"...Tuntu, ettei näitä saa ikänä valmiiks ku jalkaterä vaan jatku ja jatku ku sopivat 45 kokoseen jalkaan. Ja varressa ajattelin, että käytän ton tumman vihreen kokonaan siihen, en sitten jaksanu. Heh. Onneks en koska, sitä jäi vaan pieni nöttönen ja sukista puuttuis kärjet ku nostalgia sitten otti ja loppu. Ja varren ajattelin olevan vähän turhan tiukka taas, kun menee omaan pohkeeseen sopivasti, mutta testi sovittaja totes että hyvät on, pysyypä saappaassaki paikoillaan. Niin ja omaan jalkaan sovittaessa varsi ylsi polveen asti, vaikka kantapää oli paikoillaan...

Mutta omasta empimisestä ja sähellyksestä huolimatta kivat sukat niistä tuli ja iskä oli tosi ilosesti yllättyny.

Eläimellistä

Joululahjoja en saanut tehtyä juurikaan, joten sellasia ei ole nyt tarjolla... Mutta koska tyhmänä ihmisenä menin ottamaan vastaan äärimmäisen tylsän ja pitkän vuoron enne joulua, niin siinä seinien tuijottelun lomassa totesin, että on ihan turha edes yrittää mitään järkevää saada aikaiseksi niin otin turkoosin, pörrösen jämälangan ja tein siitä elukan. Kissan.

Niin vain kävi, neuloosi iski ja järki sumeni. En siis henkilökohtaisesti ole juurikaan kissaihminen, vaikka lähes kaikki eläimet on kivoja ainakin kattella. (Seliseli, kissa siitä tuli koska en ajatellut mitään) Kaikesta huolimatta katti aiheutti ihastusta työkaverissa joka löysi sille pienen ihmisen luota rakastavan ja arvostavan kodin.

Ihan fiilis pohjalta tikuttelin ensin vartalon, yksi suorakaiteen mallinen palanen. Pää oli toinen suorakaide, jonka leveyden myös ihan fiiliksellä päätin ja korkeutta neuloin kaksinkertaisen, niin takaraivo oli samassa tehty. Hännän neuloin 5 silmukalla ja kahdella puikolla jolloin työtä ei siis käännetä vaan neulotaan vikan silmukan jälkeen taas ensimmäinen. Sitten oli katilla ruoka aika, parsin sen kiinni ja samalla pää löysi vartalon ja silmien ja nenä-viikset yhdeistelmän jälkeen se tarvitsi vain nauhan kaulaan. Jos tästä joku jotain ymmärsi niin hyvä niin, mutta onpa ainakin itselle muistissa. Miau!

Sitten jo unohdetut UFO:t sain tehtyä. Lapaset on ollu jo jonkin aikaa valmiina ilman peukaloita, joten niiden tekeminen on ilmeisesti aiheuttanut joskus enemmänkin tuskastumista? Nyt ei, kunhan tikutin menemään ja kirjailut muuten vain päälle niin tadaa, UFO:t ammuttu alas.

Ja jottein kuvien ottaminen olisi liian helppoa tässä mustassa talvi säässä muutenkin, niin tuli rakas linssilude piristämään. 

Lapaset näkyy tarpeeksi hyvin, ne on mustat mutta varsi ja kirjailu valkosta. Polaris taisi olla langan nimi, Novitan jotain vanhaa jossa puikko suositus 7, eikä mitään tietoa minkä kokoisilla on neulottu. Peukalot 4mm, mutta vähän on tiiviimpää kun muuten. 

Tässä vaiheessa on ihan hyvä tunnustaa. Samalla löytyi toiset UFo lapaset, punaiset ja mahdollisesti seiskaveikkaa. Eipä niistäkään ole mitään muisti kuvia...