Vauvalle peitto.

Valmiina toinen peitto novitan Veera langasta. Ja mähän ajattelin, että niistä tulee vain yksi, mutta nyt on toinenkin ja lankaakin vielä jäi... Haittaakse? Ensimmäinen meni siis jo nimijuhlassa lahjaksi kummipojalle ja tämä menee ihan ristiäisissä seuraavalle kummipojalle :) 

En oikein saanut tästä kivaa kuvaa kun ei jaksanut pihalle lähtee ähertää. Yllä olevassa kuvassa värit on tosi lähellä oikeeta sentään. Mutta eihän tämäkään voinu mennä kuten ajattelin... Tein ensin yhden ison neliön ja sitten työ jäi. Tein sitten toisten ison puoleen väliin ja taas tuli muuta tekemistä väliin, mutta kun vihdoin aattelin tehdä peiton valmiiksi niin päässä löi tyhjää suunnitelman ja virkkuukoukun koon suhteen. Jatkoin palaa väärällä koukulla, purin ja tein loppuun liian pienellä= toisessa on kierroksia enemmän kuin toisessa. 

Sitten aattelin, että teen vielä kaksi ja yhdistän ne neliöksi. Nöyp. Piti alkaa vääntämään pienempiä neliöitä, jotka alko tökkimään kolmannen jälkeen (niitä tuli kuitenkin kahdeksan). Joten eihän se yhdistäminenkään menny kuten aattelin, sitäkin piti testata muutamaan otteeseen. Reunan tein kuitenkin purkamatta, vaikka siitä tuli kaikken muuta kuin siisti... Murh!

Joka tapauksessa, nyt se on kasassa ja valmiina uuteen kotiin! Ainakin melkeen, kuvien ottamisen jälkeen keksin kostuttaa sen vielä kerran kunnolla ja nyt se makoilee kylppärin lattialla. Saas nähdä kuinka käy, mutta pakettiin sen laitan kuitenkin. Sinne on menossa myös kuvakehys (varasin sen lahjalistalta taas ajoissa) ja ainakin yksi toinenkin peitto. Toisesta peitosta ei ole kuvaa, mutta niitä tuli oikeesti kaksi koska pala oli iso ja on se toinenkin poikanen lahjottavissa vaikka ihan muuten vaan. Joten voi olla, että kuvaa tulee jälkijunassa.