Sukkaa pukkaa.

 Ei mitään uutta tämän taivaan alla, sukkaa siis tippu puikoilta. Tosin on siitä jo hetki, mutta on muka ollut taas niin vaikeeta saada otettua kuvia. Perus junasukkaa, pienillä muutoksilla. Niin ja parasta tässä oli, että vaalean sininen, harmaa ja ruskea loppuivat vihdoin kokonaan. Jämienjämienjämien hyötykäyttöä siis parhaimmillaan.

 

 Onneksi sukissa ei haittaa raidat, eikä varsinkaan mitä sattuu raidat lasten sukissa niin voi ihan hyvin neuloa seuraavaa lankaa mitä vastaan tulee. Nämä menevät kummipojalle joulu-/synttärilahjaksi, kun en muista kumpaan oon jo pari loru kirjaa antanut.

Ja tunnisteista sen verran, et on hyvin rasittavaa alkaa muuttamaan moniin postauksiin tunnistetta toiseksi. Nyt kävi niin, ihan tuon koulun takia. Kun puhutaan kudotusta, voidaan tarkoittaa neulottua, mutta kun aiheena alkaa olemaan myös ihan puilla kudottuja juttuja niin joutu miettimään asiaa uudestaan. Haluan kuitenkin tunnisteiden ja postausten olevan samalla asialla. Yritetään.

Se sisustaa.

Eli se värkkää joskus sisustus juttuja, ihan vähän vain ja pikkusen kerrallaan. Niin ja pelko pois, en ala päivittää sisustus kuvia joissa ei ole itse tehtyjä juttuja mukana, pysytään nyt kuitenkin aiheessa edes vähän. Pidemmittä selittelyittä, eteisestä on hyvä aloittaa:

Kenkäteline on koottu vanhoista tiilistä, ne asui pitkään pikkumökkin savupiippuna sellaisen paikan pihassa, jossa mun lapsuuden koti vielä toistaiseksi on. Yritin tonkia mahdollisimman valkoiset tiilet kasasta, mutta kyllä muutamassa on palanu kulma melko hyvin. Mustuneet kohdat asettelin telineen sisäpuolelle, ei niitä sieltä kukaan tuijota. Tasot on joskus jonkun ikeasta ostamat hyllyt, juuri sopivan väriset ja kokoiset tuohon. Mun kodissa on seinät siis harmaat, niin sopii hyvin. Ja koska vuorka-asunto, niin en aio mitään uusia reikiä tänne seinille tehdä joten taulu saa asua tuossa. Tämmönen lyhyt ihminen näkee sen ihan hyvin.

 

Taulun kehykset sain äiteeltä, oli ylimääräsenä. Liimasin pahville vanhoista kotivinkeistä kuvia ja vähän tekstejä, jotka joteki miellytti. Ei tätä sen kummemmin tullut mietittyä, mutta ihan kiva se on näin. Vähän väriä tuomaan. Tuossa kyllä kävi mielessä, josko sen olisi laittanut pystyyn... Mutta ei sitä aina kykene ajattelemaan niin pitkälle. Joka tapauksessa tämmönen on aina välillä kiva tehdä ja tässäkin huomasin, että kunnon värit on mun juttu, samoin luonto teemat. Eipä yllättänyt.

Seuraavalla kerralla taas jotain muuta, oikeeta käsityötä.

Villaa ja puuta.

Nyt viimein koulujuttuja, kuvien kanssa.

Ensimmäisenä on meidän värjäyskurssin tuloksia, eli värjättiin muutamaan otteeseen lankoja ja tässä edessä ne kauneimmat ja taaempana ne ei minkään näköiset :) Sinipuuta, krappia ja kokenillia ulkomailta, muut oli kotimaista. Kiva liila ja punaisesta piti tulla vaaleanpunainen, niin en sinne liemeen sitten lankaa laittanut. Olisin voinut kyllä tuota kirkaanpunaista ottaa... No, ensi kerralla sitten. 

Näissä kahdessa villasydämessä on siis ne luonnonväreillä tehdyt langat. Ripustettiin ilmotustauluille muiden kuolattavaksi, tai siis varsinkin niille jotka tulevat yhden oppilaan värjäyskurssille joka on samalla näyttötutkinto.

 

Ylhäällä oleva hailakka liila on marja-aroniaa, se on ihan kiva.

 Tässä sininen on tarhakäenkaalia ja keltainen keltasipulin kuoria, tummat oikealla ylhäällä on punasipulin kuoria. Tässä näkyy hyvin kuinka erilaiset materiaalit ottaa väriä itseensä, eli erimerkiksi oranssi lanka keltaisten keskellä oli muistaakseni pellavaa ja alhaalla näkyvä valkoinen pallero oli mohairia (ja tietty, se pallero on mun, ei kiva). Silkkivilla otti myös väriä itseensä todella hyvin.

Kaikki värit sopivat näistä kotimaisista ainakin jotenkuten yhteen, joten saa nuo tylsemmätkin sitten käyttöön. Lapaset tarvitsisin, joten sitten joskus kun nämä saadaan kotiutettua, niin alkaa tarkempi suunnittelu. Näistä langoista noin 700 grammaa on minun, niin toivottavasti saan useammatkin lapaset tehtyä. Joulu on onneksi tulossa. 

Jos joku miettii kasvivärjäämistä niin suosittelen, on aika hauskaa puuhaa ja suhteellisen edullista. Me käytettiin alunaa ja etikkaa, muut aineet oli langat, vesi ja kasvit. Mitään ohjeita en tähän laita, niitä tuntuu olevan netti pullollaan, mutta aiheesta kiinnostunut saa toki heittää kommentilla jos on kysyttävää.

Sitten alla on kuva luokasta. Kesäloman jäljiltä tyhjä, mutta tässä vaiheessa on jo hyvin puut varattuina. Tilaa kuitenkin on todella hyvin, kaikille löytyy puut ja niissäkin on valinnan varaa. Itse katson puut tietenkin työn mukaan, mutta myös sen mukaan, että mulla yltää jalat ottamaan tukea jostain. On yllättävän rasittavaa keikkua penkillä, painella polkusia ja miettiä, koska sitä hujahtaa puiden alle kun jaloilla ei tosiaan yllä ottamaan mistään tukea. Vielä en ole siinä onnistunut, mutta on tullut testattua pingottimen terien terävyys... On terävät. Laastaria kuluu, varsinkin jos työn alla on jotain vaaleaa. Mutta touhu on kivaa kaikesta huolimatta, tätä en vaihtais pois ihan heti.

Yllä on sitten menossa juutti kokeilu, teimme siis alkuun pieniä testejä erilaisilla materiaaleilla. Oma osani alkoi palttinasta ja vohvelia tehtiin. Tietenkin laitoimme alusta asti jutut puihin ja itse otin villan. Näistä selvittiin ihan kunnialla, osa enemmän ja osa vähemmän. Tässä vaiheessa kun olen tehnyt yhteis loimiin kaikki omat kokeilut jo, niin pyörin tuolilla ja teen perinteiseen kalanlanka loimeen ihan vaan jotain. Odotan, jotta saadaan aloittaa seuraavat oikeat työt ja aiheena olisi villa. Ihan itsekseen saadaan suunnitella kaikki jutut, aiheet on noinkin paljon rajattuja niin tykkään tästä vapaudesta. Tuntuu vaan ideoita olevan liikaakin. Mutta en valita, tää on niin mukavaa!